Termex
Termex

Lisäeristäminen eri rakennetyypeissä

Lisäeristäminen eri rakennetyypeissä

Lisäeristäminen eri rakennetyypeissä

Harjakatot

Harjakatto on Suomen yleisin kattomuoto. Sen alta yleensä löytyy avoin yläpohja. Avoimella yläpohjalla tarkoitetaan tilaa, jossa eristemateriaali on näkyvissä. Sisäkatto voi olla suora tai 80-luvulta lähtien myös vino sisäkatto (≤ 1:3).

Avoin yläpohja on normaalisti hyvin lisäeristettävissä. Huomioitava seikka eristämisessä, varsinkin 60-luvun taloissa, on tuulettuvuuden varmistaminen.

 

 

Tasakatto

Tasakatto on yleisnimitys loivakalteiselle kattomuodolle, jossa kaato on yleensä n. 1:16. Kaadot voivat olla talon keskiosaa kohden, jolloin vedenpoisto tapahtuu kattokaivosta, tai kaadot voivat olla talon ulkoseiniä kohden ja vedenpoisto tapahtuu usein piiloränneillä. Tyypillisesti loivakalteinen harjakatto on ulkonäöllisesti piilotettu korotetuilla päätyseinillä. Tasakattoisten talojen yläpohjan lisäeristäminen on sellaisenaan mahdotonta toteuttaa, mutta mikäli taloon on tehty jälkikäteen kattomuodonmuutos, on hyvä todennäköisyys, että lisäeristys voidaan tehdä kohtuullisilla muutostöillä.

 

 

Seinärakenteista

Suomen rakennuskannasta lämpöteknisesti heikoimmat rakenteet ovat ensimmäisen sukupolven pystyrunko- eli ns. soirorakenteet. Näissä ensimmäisissä modernin rakennustavan esikuvissa eristys koostuu pääosin neljän tuuman (10 cm) vahvuisesta kutterilastu-, tai sahajauhoeristyksestä.

Hirsiseinän rakentamisessa Suomessa on pitkät perinteet. Hirsirakenteet ovat useimmin kosteusteknisesti toimivia. Yleisesti seinien lisäeristämisessä pitää aina ottaa huomioon alkuperäisen rakenteen toiminta ja suunnitellun toimenpiteen vaikutus. Taloudellisesti järkevää seinien lisäeristäminen on useimmiten rakennuksen muun peruskorjauksen yhteydessä, esimerkiksi julkisivuremontissa. Ulkopuolista lisäeristämistä pidetään nykykäsityksen mukaan turvallisimpana vaihtoehtona.